wake up call

Kiitos kiinnostuksesta blogia kohtaan ja aivan ihanasta vastaanotosta <3 

Mennään alkulähteille.
Joulu oli tulossa ja me istuimme mieheni kanssa tyhjän evakkoasunnon lattialla. Lapset oli viikonlopun vietossa isillään ja me vaan istuttiin hiljaa ja katsottiin tyhjiä seiniä. Olo oli turta. Meillä oli vaan patjat lattialla, uudet peitot ja tyynyt. Mä olin neljännellä kuulla raskaana, toista kertaa saman vuoden aikana. Olimme keväällä haudanneet ensimmäisen yhteisen lapsemme, jonka synnytin enkelinä raskauden puolivälissä. Lapsella oli kromosomihäiriö ja paha sydänvika.

Näin jälkikäteen ajateltuna tuo homealtistus olisi yksinään riittänyt laittamaan kropan sekaisin, mutta siihen lisäksi oli suru, ilo uudesta raskaudesta, mutta samalla pelko. Taloudellinen stressi homekodin velasta, samaan aikaan maksettavasta vuokrasta ja tulevista korjauskuluista. Ja raskaushormonit.

Mä jopa ajattelin, että mä olen vaan liian vanha, mun vanha kulunut, neljä kertaa synnyttänyt kroppa on vaan liian kovilla tämän kaiken stressin keskellä... Kuitenkin koko perheellä oli se sama stressi ja väsymys ja huono olo oli kaikilla ja se vaan jatkui. Jokainen ulkoilemaan ja liikkumaan lähtö oli tuskaa, väsytti niin, että teki mieli vaan maata peiton alla. Ollaan oltu aktiivinen ulkoileva perhe, joka on rakastanut metsää ja luonnossa liikkumista.. sekin tuntui tervanjuonnilta. Jotain tälle piti saada tehtyä.

Meillä on aina syöty -tai luultu syövämme- melko terveellisesti kotona, olen panostanut hyvään perus kotiruokaan. Olen aina rakastanut ruoanlaittoa ja leipomista, se on suuri intohimoni. Ruoan ja leivonnaiset olen tehnyt luontaisesti gluteenittomana siitä hetkestä lähtien, kun mieheni kanssa aloimme tapailla, koska hänellä on keliakia. Ruokapöytäämme on aina kuulunut salaatti. (Itselläni on ollut kuitenkin menneisyydessä mm. paha karkkiaddiktio ja esimerkiksi olen usean työpäivän kahlannut menneessä elämässäni läpi pelkän kahvin, tupakan ja karkkipussin voimalla, lasten syömiseen sitä panostaa paremmin, kuin omaansa)... Aloimme kuitenkin miettiä, miten saisimme koko perheen vointia parannettua, voisiko kotiruokamme olla vieläkin parempaa..Voisiko elinympäristöämme saada terveellisemmäksi?

Keväällä katsoimme Tomi Kokon dokumenttielokuvan 30 päivän ihmiskoe. Se herätti vielä vahvemmin ajatuksen, että jotain on tehtävä. Melko pian sen jälkeen tuli Arman Alizadin Täällä Pohjantähden alla, jossa haastateltiin monia tällähetkellä suuresti arvostamiani ruokaguruja. Mieheni sanoi Jaakko Halmetojan osuuden jälkeen, että mitä ikinä toi syökään, mä haluan syödä samaa :)
Hänen elämänilonsa, energiansa ja pirteytensä oli jotain niin huikeaa!

Siitä se ajatus sitten lähti, mutta kuten jokainen tietää, tavat on tiukassa. Aloitimme niinsanotulla hiivanhäätö kuurilla, koska oma maalaisjärki sanoi, että hiivat ja homeet käyttäytyy ehkä kropassa samalla tavalla ja jotenkin ne myrkyt täytyisi saada kropasta ulos. Itse en uskaltanut kovin rajusti puhdistautua raskauden vuoksi, joten aloitin siivoamalla perheen ruoasta pois valkoisen sokerin ja valkoiset jauhot, sekä hiivan. Mieheni otti samalla mm.greippiöljykapseleita. Panostimme vähiä rahojamme myös vitamiineihin ja lisäravinteisiin. Lisäsimme D-vitamiinia ja otimme kaikki myös B-vitamiineja, sekä maitohappobakteereja. Viikon jälkeen sokerin poistamisesta olo alkoi piristyä hitaasti, mutta varmasti. Lipsahduksia kuitenkin tuli ja se näkyi olossakin melko nopeasti. Viimeisillään raskaana ollessa mieliteot saattaa olla melko rajuja :)
Kun tyttäremme Juhannuksena syntyi, syömiset oli taas jo lipsuneet vanhoihin uomiin.

Tämän jälkeen olemme tehneet radikaaleja parannuksia sekä elinympäristöömme, että ruokalautaselle ja hankkineet kasoittain tietoa. Tänäpäivänä olen jopa vähän addiktoitunut mm.Netflixin ruokadokumentteihin ja netin tarjoamaan loputtomaan tietotulvaan, suorastaan ahmin uusien idolieni (avaan tätä myöhemmin) kirjoituksia ja tietoa, joita he jakavat. Olen poiminut paljon upeita juttuja omaan arkeen ja teen niin myös jatkossa, voittaa tämä entisen karkkiaddiktion 100-0.

Suuri muutos on, että koko meidän perhe on tänäpäivänä koukussa kauppojen Hevi osastoihin ja varsinkin luomuhyllyihin <3

Tästä on hyvä jatkaa ensi kerralla!

Rakkain terkuin, Anna

Tervetuloa mukaan matkalle terveyden ihmeelliseen maailmaan!

Hei,

Mä olen Anna 37v, neljän lapsen kotiäiti. Meidän perhe on kohdannut viimeisen puolentoista vuoden aikana katastrofin, joka koskettaa nykypäivänä liian monta perhettä Suomessa ja ympäri maailmaa. Meillä on hometalo ja se on sairastuttanut meidän koko perheen. Kirjoitan hometalon ja meidän perheen tarinaa täällä.

Aloitin kuitenkin tämän uuden blogin kertoakseni toipumisesta, terveydestä, puhtaasta ruoasta, puhdistautumisesta ja uudesta elämänasenteesta. Tämä matka on meillä vasta alussa, olet lämpimästi tervetullut mukaan lukemaan kokemuksia, kokeiluja, onnistumisia ja epäonnistumisiakin.

Uusperheeseemme kuuluu lisäkseni mies, 34 vuotias, keliakiaa lukuunottamatta ennen homehelvettiä hyväkuntoinen, urheileva ja perusterve tyyppi.
17 ja 12 vuotiaat tytöt, 4 vuotias poika ja kuopuksemme, tyttö 5kk. Kuopusta lukuunottamatta me kaikki sairastuimme jollain tasolla meidän omassa kodissa. Minä itse kärsin kovista lihas- ja nivelsäryistä, aivosumusta, väsymyksestä, rytmihäiriöistä, korvien soimisesta, päänsäryistä, ruoansulatus ongelmista jne.
Miehellä tippuili tavarat käsistä, nivelet särki, vatsa oli kipeä, mikään ei huvittanut, väsytti, iho kutisi ja taipeisiin ilmestyi ihottumaa. Vanhimmalla tytöllä oli näköhäiriöitä, näön sumentumista, kovia päänsärkyjä, vatsakipua, väsymystä, joka ei lähtenyt nukkumalla. Nuoremmalla tytöllä oli jatkuvasti hikka ja refluksin oireita, ruoka ei maistunut ja hänelläkin särki jatkuvasti päätä. Pojalla alkoi vatsa oireilla ja hän oli kokoajan flunssassa, oli korvatulehduksia, infektioastman oireita ja ruoka ei maistunut.

 Kun meille selvisi, että sairastelu johtuu omasta kodistamme, muutimme evakkoon ja aloimme tekemään kotiimme korjaussuunnitelmia. Oma toipuminen ei kuitenkaan ollutkaan ihan niin itsestäänselvä ja helppo homma. Oireet toki helpottivat ja jotkut loppuivat kuin seinään, mutta olo oli edelleen väsynyt ja sairas. Kaiken lisäksi osa perheestämme sairastui homealtistuksen myötä myös monikemikaaliyliherkkyyteen. Myös herkkyys homeille ja sisäilman ongelmille jäi pysyväksi seuralaiseksi. Aloimme etsiä kuumeisesti tietoa ravinnosta ja sen merkityksestä, erilaisista ruokavalioista, puhdistuskuureista ja hyvinvoinnista ylipäätään. Tämä on avannut aivan uusia ovia terveyden maailmaan ja omaan itseen.

En edusta mitään yritystä, en myy mitään, mutta kokeilen ja suosittelen juttuja, jotka itse olen hyväksi kokenut. Pääosassa on kuitenkin terveys ja perheen kokonaisvaltainen hyvinvointi.

Tulen jakamaan reseptejä, kokemuksia ja vinkkejä puhtaasta ravinnosta, liikunnasta ja terveellisistä elämäntavoista meidän porukan tapaan. Avasin blogille sivun myös Facebookkiin, tähän jota jokaisen on helppo tyykkäämällä seurata uutisvirrassaan.

Terkuin, Anna