perjantai 27. tammikuuta 2017

Gluteeniton, terveellinen?

Meillä eletään gluteenitonta elämää. Miehelläni on keliakia ja minulle ei ole homesairastumisen jälkeen sopinut vehnä ollenkaan. En tee meille erikseen ruokia, joten meillä syödään ainoastaan gluteenitonta ruokaa, lapsille ostan tavallisesta kaurasta tehtyä 100% kauraleipää, koska vehnä on mielestäni täysin tarpeeton kenenkään ruokavaliossa. Meillä ruoka on melko vähähiilihydraattista, joten gluteenittomuus tulee melkein automaattisesti. Jonkun verran käytän luomu täysjyväriisiä, sekä kvinoaa ja tattaria ruoanlaitossa, sekä jauhoina, että kokonaisena. Perinteisiä viljoja me aikuiset emme käytä lainkaan.

Homealtistuneille suositellaan gluteenitonta ruokavaliota, sen lisäksi suosituksena on jättää kaikki sokeri, sitruunahappoa sisältävät tuotteet, homejuustot, ja homejäämiä sisältävät ruoat, kuten monet säilykkeet ja pähkinät. Lisäksi olen itse sitä mieltä, että kaikki proessoitu keinotekoinen lisäainemössö ruoka ei pitäisi kuulua kenenkään ruokavalioon, saati homesairaan, jonka kroppa on myrkytystilassa. Lisäaineet on myrkkyä, joten niitä
pitäisi ehdottomasti välttää.




Monet siis jättävät ruokavaliostaan sokerin ja vaihtavat jauhot gluteenittomiin ja alkavat ostaa gluteenittomia tuotteita kaupasta. Monilla on mielikuva, että gluteeniton on terveellistä.
Gluteenittomat jauhoseokset on pääosin tehty tärkkelyksistä, tärkkelys taas on glukoosia, eli sokeria. Gluteenittomissa jauhoseoksissa on järjestään yhdestä viiteen erilaista tärkkelystä. Kaupasta löytyvistä valmiista gluteenittomista tuotteista monet ovat todella prosessoituja ja täynnä lisäaineita, sokereita ja suuressa osassa on myös vehnää. Vehnätärkkelys on aine, jossa vehnästä on poistettu gluteeni. Se ei sovi kaikille keliaakikoille. Sitä on monissa jauhoseoksissa, kaupasta löytyvissä leivissä, kekseissä, sekä hampurilaispaikkojen ja pitserioiden gluteenittomissa vaihtoehdoissa. Lisäksi sitä on lähes kaikissa karkeissa.

Terveelliseksi pelkkä gluteenittomuus ei siis ruokavaliota tee, eikä pelkkä gluteenittomuus ainakaan pahasti sisäilmasta sairastuneelle, tai muuten myrkyttömyyteen pyrkivälle ole riittävä ruokavalion muutos. Pitäisi pyrkiä jättämään ruokavaliosta pois kaikki teollinen. Tehdä ruoka alusta asti itse ja käyttää puhtaita, ravitsevia luomutuotteita. Keliaakikoilla tämä olisi myös ensiarvoisen tärkeää suoliston kunnon parantamiseksi. Suolisto kärsii lisäaineista ja sokereista. Ne pitävät kehossa tulehdusta yllä, eikä suolisto pääse hoitamaan tärkeää tehtäväänsä, eli immuunipuolustukselle tärkeiden bakteerien kehittämistä rauhassa.



Gluteenittomasti pystyy kuitenkin syömään hyvinkin terveellisesti. Luontaisesti gluteenittomia jauhoja käyttämällä saa leivottua, tehtyä ruokaa ja vältettyä turhia lisäaineita ja sokereita.
Luontaisesti gluteenittomia viljoja on mm. tattari, riisi, kvinoa, hirssi ja teff. Näitä ja näistä tehtyjä jauhoja saa myös luomuna. Suosimalla näitä, saa hyödyt sekä gluteenittomuudesta, mutta myös terveellisestä ravitsevasta ja puhtaasta ruokavaliosta ilman lisäaineita ja turhia sokereita.

Meillä suolistovaivat ovat loppuneet tyystin, kun olemme jättäneet tärkkelykset ja lisäaineet pois ruokavaliosta. Ennen mekin ostimme kaupasta gluteenittomia valmiita leipiä ja leivonnaisia, nykyään teen kaiken itse alusta asti. Minulla oli ennen homekotia diagnosoitu IBS, eli ärtynyt suoli, hometalo pahensi sen moninkertaisesti. Nykyään minulla ei ole IBS:n oireita. Vatsani voi hyvin, eikä suolistovaivoja ole. Jos erehdyn käyttämään valkoista sokeria tai tärkkelyksiä, huomaan heti seuraukset suolistossa. Lapset eivät sairastele, valittele vatsakipuja ja vatsat voivat hyvin. Sokereiden ja tärkkelysten poisjättäminen näkyy myös rauhallisempana käytöksenä ja hyväntuulisuutena lapsissa. Suosittelen kaikille!

Anna

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Joululahjaksi parantumaton sairaus

Viimeiset viikot ovat menneet sairasloman merkeissä, pahoittelut siis pitkästä tauosta postauksissa. Olen homehelvetistämme lähtien ollut kiitollinen ja onnellinen siitä, ettei kukaan meistä sairastunut pysyvästi. Tänään uskon olleeni väärässä.



Joulua edeltävällä viikolla oloni alkoi mennä oudoksi, luulin, että kohta iskee flunssa, tai vatsatauti. Pyörrytti, hiki valui, voimat tuntui täysin kadonneen ja kädet tärisi. Vauvan kanssa alkoi olla rankkaa, kun pelkkä vaipanvaihto vei kaikki voimat.  Olon ollessa neljättä päivää outo ja koko ajan vaan huonompi, huomasin mitata lepopulssini, koska sydän tuntui hakkaavan kohta rinnasta ulos. Mittasin lepopulssiksi 126, jota säikähdin ja soitin terveyskeskukseen. Pääsin heti sydänfilmiin ja minulta otettiin verikokeita, kotiin minut lähetettiin beetasalpaajien kanssa ja käsky kävi mennä aamulla lisäkokeisiin. Oloni oli jo niin huono, etten meinannut jaksaa olla jaloillani. 

Aamulla jouluviikon tiistaina otettiin verikokeita ja uusi sydänfilmi. Lääkäri lupasi soittaa tulokset ennen joulua. Aatonaattona puhelin soi, lääkäri kertoi kilpirauhaseni olevan arvojen mukaan reippaasti liikatoiminnan puolella. Samana päivänä sainkin jo puhelun erikoislääkäriltä ja ajan sinne heti seuraavalle arkipäivälle. Tapaninpäivää seuraavana päivänä istuin mieheni kanssa Tyksin endokrinologian poliklinikan käytävällä, oloni oli todella huono ja kädet tärisi niin, että se varmasti näkyi päällepäin, tunsin myös silmien lihaksissa outoa nykinää ja viiltävää kipua oikean silmän takana.
Endokrinologian erikoislääkäri kertoi minun sairastavan autoimmuuni sairautta, nimeltä Basedowin tauti, joka aiheuttaa kilpirauhasen liikatoiminnan ja silmäoireyhtymän. Silmäoireyhtymä pahimmillaan voi aiheuttaa silmien ulospäin pullistumista, pahaa karsastusta ja jopa sokeuden.



Basedowin voi laukaista esimerkiksi kova stressi. Kilpirauhassairaudet taas voivat johtua mm. ympäristön myrkyistä.. No, stressiä on varmasti ollut enemmän kuin omiksi tarpeiksi viimeisen vajaan kahden vuoden aikana: vauvan menetys, terveysongelmat koko perheellä, homeen löytyminen, kodin ja omaisuuden menetys ja taloudellinen stressi, uusi raskaus ja synnytys, sekä uteen evakkokotiin muutto.. Ja homehan on ympäristömyrkky. Minä olen sitten Sherlockina päätellyt sairauteni olevan jatkumoa koko homehelvetille!

Sairautta ei voi parantaa, mutta oireita voidaan hoitaa. Hoito aloitettiin lääkityksellä, joka on vasta ihan näinä päivinä alkanut vaikuttaa ja parantaa oloa. Silmäoireyhtymää ei vielä hoideta, koska kilpirauhanen pitää ensin saada tasaantumaan. Kilpirauhasen liikatoiminta on huomattavasti harvinaisempi, kuin kilpirauhasen vajaatoiminta ja liikatoiminta on hoitamattomana tai väärin hoidettuna jopa hengenvaarallinen. Olen siis ottanut lääkityksen vastaan, vaikka olen melko lääkevastainen nykyään. Sen verran on tullut opiskeltua kehon toimintaa, etten pienestä vaivasta lääkkeitä enää ottaisi. 
Maailmassa ylilääkitään ihmisiä niin paljon vaivoista, jotka voitaisiin hoitaa ravitsemuksella ja yksinkertaisilla elämäntapamutoksilla.



Lääkehoitoni ei ole kuitenkaan estänyt minua etsimästä sille tukea ja vaihtoehtoja... Lisään siis tämän aiheen yhdeksi aiheeksi, jota tulen postauksissa käsittelemään. Tähän mennessä olen tukenut toipumistani jättämällä ruokavaliostani pois kaikki stimulantit, mm. kahvin, raakakaakaon ja macan. Lisäksi aloitin seleenin ja b12 vitamiinin. Tänään sorruin kuitenkin raakakaakao herkkuun ja pieneen kuppiin kahvia... sydän villiintyi taas melkoisiin lukemiin, joten yritän hillitä himoni jatkossa.
Tänään oloni on siis hieman kohentunut, mutta menneinä viikkoina painoni on tippunut lähes 7 kiloa, eli yli 12% painostani. Lihakseni ovat silminnähden "tippuneet" ja nahka ja jäljellä oleva rasva roikkuu, olen siis laiha läski... en myöskään jaksa tehdä mitään ylimääräistä. On ollut päiviä, etten ole saanut maitopurkkia auki, koska voimia ei yksinkertaisesti ole. Kuopuksemme on hieman vajaat 7kk vanha ja hänen lisäkseen kotona minun kanssani päivät on meidän 4-vuotias vilpertti, joka luonnollisesti kaipaa jos jonkinmoista aktiviteettia. Sairaus on siis todella vaikuttanut työhöni, eli kotiäitinä olemiseen. Luonnollisesti seitsenkiloinen vauva on vaikea hoidettava ihmiselle, joka ei jaksa avata maitopurkkia, tai sitoa kengännauhojaan. Onneksi minulla on maailman kultaisin mies, joka on venynyt työnsä lisäksi hoitamaan sekä isän, että äidin hommat.

 Pahin kriisi on siis selätetty ja nyt olen jaksanut jo muutamana päivänä kävellä pienen vaunulenkin. Kaikki rasittava liikunta on kuitenkin kielletty ja tästä tulee olemaan pitkä ja kivinen tie fyysiseen toipumiseen. Jo hyvin alkanut toipuminen homekriisin jäljiltä koki siis melkoisen takapakin. Mutta täältä noustaan, se on varma! Lähden vaan tälle matkalle vielä hieman syvemmältä suosta, kun kuvittelin :)

Anna